Pitkän salkun kasaaminen on helkutin rentouttavaa puuhaa. Verenpaine laskee, eikä kämmen hankaa koko ajan pistoolin kahvaa. Salkussa on nyt ennen osinkoja ostetut Orion A, Raisio V ja Huhtamäki, sekä vanhat Martela, UPM-Kymmene, Ilkka2, Lännen tehtaat. Raute putosi jonnekin matkan varrella kun olin pöyhimässä O.K. Corralilla. ”Runnellut ja kelvottomat”, voisi joku luonnehtia salkkuani. Ja onhan se aikamoinen kauhukuva – hankkia salkku täyteen syystä halpoja osakkeita, jotka toistavat saman kuin Suominen eli pitävät löyhässä hirressä vuosi vuoden perään.

Noista hankinnoistani arvioisin, että luvassa on kohtuullisia osinkoja, mahdollisia käänteitä parempaan muutaman vuoden sisällä. Eikä tunnu yhtään hullummalta ostaa Huhtamäkeä nyt 40% halvemmalla kuin sitä on Kim Lindströmin eksperttisalkussa. Osingotkin ovat juuri tulollaan. Ei silti pidä ymmärtää väärin – diggailen Lindströmiä. Kaappasin äskettäin reissuillani hyllystä hänen kirjansakin ”Vaurastu arvo-osakkeilla”. Kaikin puolin mainio kirja. Rauhoittavaa, verenpainetta laskevaa luettavaa, kannustusta yli syklien ja pörssin skitsofreenisen tempoilun ylettyviin panostuksiin.

Minussa yrittää nyt siis asua jonkinlainen arvosijoittaja. Olen asian suhteen vielä hieman varovainen sillä jo aiemmin olen ryhtynyt vastaaviin operaatioihin, mutta vikkeläliikkeisenä heittänyt rojut seinään saman tien kun pauke on alkanut.

En aio hurahtaa mihinkään arvouskoon, pitää salkkuun saada myös parhaita yhtiöitä, ei hinnalla millä hyvänsä, mutta pörssin matalapaineen laskemilla kursseilla. Lassila&Tikanoja, Vacon, Pöyry – kukapa näitä ei haluaisi kohtuuhinnalla 30-vuotiseen salkkuun. Seuraan tilannetta excelillä, teen hiljalleen ostoja uudeen osto-ohjelmani mukaisesti(hajautetut ostot 2 vuotta) ja toivon perhananmoista kurimusta ja mustaa maanantaita joka viikolle kesään saakka…