Kesä on ollut blogissani hiljaista aikaa. Syykin on selvä. Olen viettänyt aikaa autiomaassa ja nimettömissä pikkukaupungeissa.

Toki olen ollut globaalin maailmanverkon piirissä ja tehnyt osakekauppaa Nokialaisellani silmänkantamattomiin ulottuvien peltojen reunoilla pienen pientä näyttöä tuijotellen. Kirjoittelen piakkoin mitä roskaa olen salkkuuni haalinut. Kesällä on ehkä liikaakin aikaa käydä epämääräistä ja perustelematonta kauppaa mitä kummallisimmista paikoista. Typerykset pääsevät kesällä irti.

Sofia-pankin otteet hämmästyttivät. He tyhjensivät jokin aika sitten osakesalkkunsa ja haluavat nyt taas täyttää ne kun osavuositulokset eivät romauttaneetkaan pörssiä. Tuollaisia Sofiamaisia spekulatiivisiä otteita olen itsekin usein tehnyt ja sen ymmärrän. Mutta että ammattilaiset. Aihe on kuitenkin jo puitu erilaisilla palstoilla puhki ja suomalaiseen tyyliin ilkkujat ja vahingoniloiset ovat päässeet vauhtiin. Hyvä että edes jokin asia saa sijoittajat syttymään.

Yleisesti on odotettu korjausliikettä. Media on sitä manannut, minä olen sitä odottanut, samaten jotkut tuntemani piensijoittajat. Niin kauan kuin me bullerot sitä odotamme ja ennakoimme, sitä ei tule. Se iskee sitten kun luovutamme ja toteamme, että ikuinen nousu on alkanut. Romahdus alkaa tuota laidasta ostamisen kiivasta hetkeä seuraavana päivänä.

Näinä aikoina tulee mietittyä Nokian tulevaisuutta ja tähyilee Appleakin. Omena on huippuyhtiö ja tuotteet uskomattoman hyviä. Silti oma uskollinen nokialaiseni palvelee nöyrästi ja kestää vaikka takataskussa. Siinä on jotakin sellaista karua ja vaisua isänmaallista tunnetta kun kohottaa nokialaisen kimaltelemaan korvanlehdelle.

Itse käytän kännykkää lähinnä surffaamiseen, uutisten, blogien ja sen sellaisen lukemiseen, sekä sähköpostin selaamiseen. Puhuminen on pudonnut auttamattomasti kakkoseksi.