Egypti ravistelee papereita salkunrakosista. Vuoden 2011 saldo näyttää nyt punaista. Tammikuu-efekti on puhunut.

Olen silmäillyt salkkuni lyhyttä osiota ja listannut mistä kevennän omistuksiani. Valmistaudun siihen, että minulla on ostovoimaa kurssilaskussa. Aloitin huonoimmasta päästä eli myin pois Kappahlin. Vaatesektorilla salkussani riittää edustusta aivan tarpeeksi. Kappahl pysyy seurannassani ja voi vielä päätyä salkkuunkin. Nyt kuitenkin kirjasin tappiot ja kevensin limiittiä. Salkuun jää WeSC ja H&M. 

Kurssilaskusta kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että on aina hienoa kun osakkeista poistuu päältä ohutta omistajuutta. Tällaisissa sukelluksissa omistajista kaikkoavat ne, joilla ei ole pitkää tähtäintä, eikä selvää näkemystä, vaan pelkät spekulaattorin kädet.

Wärtsilä maksaa osinkoa 2,75 euroa. Se on 15% osinko sille pääomalle, jonka keskihinnalla 18,20 olen sijoittanut osakkeeseen. Tässä aika on tehnyt työtään osakesäästäjän hyväksi. Erilaiset hintaheilahtelut eivät rajusti nousseissa omistuksissa tunnu, eikä niitä tule edes seurattua. Toisin oli joskus taannoin kun jokainen osake salkussa oli enintään viisi päivää vanha.

Entäpä Nokia? Suhtaudun Nokiaan neutraalisti. En kuulu siihen osastoon, joka kiihkoilee tämän kanssa. Nokia maksaa hyvän osingon, mutta sillä on kova työ päästä toimialan uusien sankarien kelkkaan. Mitä Nokiasta lopulta tulee – se jää nähtäväksi. Silti osake on kohtuullisesti hinnoiteltu ja osinkoa tulee kelvollisesti. Olkoon sitten vaikka savupiippu, kunhan piipusta tupruaa savua.