Oltermanni alkaa kohta olemaan loppu jääkaapissa, eikä siinä mitään. Hyvää oli. Ja halpaa.

Omassa sijoitustoiminnassa painopistealueiksi on noussut hiljalleen muutama alue ja yhtiö. Olen kovasti vähentänyt salkussa olevien osakkeiden määrää ja päässyt alle kahteenkymmeneen. Siihen päälle listaamattomat. Niihin ei kosketa, eikä niistä juuri iloa ole. Listaamattomien kuulumisia voi tarkastella vuosikausien tähtäimellä ellei konkurssiviestiä tule sitä ennen.

Salkussa suurimmiksi ovat nousseet Suominen, kiinalainen Rexlot, sekä alueena Vietnam. Kiinnostava alue ovat pienet ruotsalaiset kasvuyhtöt. Olen myös short Elisassa. Salkun Suomi-osio on edelleen iso, mutta ei yhtä jylhä kuin ennen.

Salkun Venäjä-nurkassa korisevat edelleen Nokian renkaat ja Tikkurila. Ne ovat kelpo-yhtiöitä, joista ei niin vain luovuta. Fortumin myin pois. Venäjä-riskin lisämisestä voi olla monta mieltä. Jos luulee, että maailma palautuu ennalleen niin mikäpä siinä, mutta jos uumoilee, että nyt mennään pitkän kaavan kriisiä, niin varovainen voi olla. Edustan itse jälkimmäistä näkökantaa.

Mitä tulee Suomeen niin on aika sulkea ikkunaluukut ja laittaa kämmenet reisiä vasten. Istuskellaan sitten hiljaa ja toivotaan ettei mitään ikävää tapahdu. Suomella menee hyvin huonosti ja näköpiirissä ei ole ihmeitä. Idän ja lännen ikiaikaisen kinan välissä hyvinvoinnin tosiasiallista romahdusta poteva päättämätön Suomi kumartelee ohikulkijoille, muttei löydä paikkaansa, eikä uutta kasvua.

Uusi uskonto voisi olla vaikka Startupit, mutta miten meitä voisivat pelastaa yritykset, joiden nimikin tarkoittaa sitä, ettei niillä ole vakiintunutta liiketoimintamallia.

Päätän raporttini täältä tähän.