Salkku tyhjenee kuin itsestään. Osinkoja ropsahtelee vielä tilille. Strategian mukaisesti osakepainoni kevenee nyt. Näyttää että on helppoa myydä, ostajia löytyy ja tunnelma markkinoilla on hyvä. Tämä ei tosin koske Tiimaria. Siivosin silti senkin pois.

Nyt seuraan rauhassa miten markkinatunnelmat etenevät ja tutkailen muutamaa sijoitusprojektia, jotka kiinnostavat. Markkinoiden tunnelma on mielestäni ylioptimistinen ja epäilen romahdusta, joten bulleroajatuksia kontraavan logiikan mukaan markkinat tuskin romahtavat vaan nähdään hämmästyttävää nousua syksyyn saakka. Usein olen huomannut että kontraamalla omia luulojani, olisin pärjännyt markkinoilla erinomaisesti. Markkinoiden suunnan ennustamisen hylkääminen monien mestarisijoittajien tapaan tuntuu rentouttavalta ajatukselta, mutten ainakaan vielä kykene moiseen huolettomuuteen, käteni ovat liian jäykät, ruudinlöyhkää sieraimissa.

Silmäni tuijottavat tiukasti Suomista ja Teliasoneraa. Ensimmäinen on saanut viisaitakin vipuun jo vuosia sitten. Tuolloin puhuttiin ”käänneosakkeesta”. Vuodesta toiseen Suominen on pettänyt odotukset. Anderd Oldenburg myi omansa jo aikaa sitten, joten ylimääräinen hehku osakkeen ympäriltä sammui. Silti tuo hämmästyttävän surkea kurssikäppyrä viimeisen neljän vuoden ajalta vetää puoleensa ja tarkastelemaan tilannetta yhä uudelleen…josko sittenkin.

Teliasonera on tehnyt aika vaikuttavia nousupyrähdyksiä kohti kevätosinkoa jo vuosien ajan. Mitenkähän ensi keväänä?