On kiinnostavaa seurata miten markkina taas nousee pitkää nousuaan ja uudet sukupolvet ovat löytäneet sijoittamisen äärelle. Markkina tarvitsee uutta verta, uusia aivoja, jotka elävät nousukauden jatkuvuusharhassa.

Toki samaan aikaan moni vanha patu elää romahdustraumoissaan, ja ihmettelee tyhjän possansa kanssa markkinoiden vahvaa nousua. Itse taidan olla jossakin tuossa välimaastossa; tällä hetkellä jo enimmäkseen rahat matalakorkoisella tilillä, pois osakkeista, ja odottelen maltilla mitä tuleman pitää.

Ja mitä tuleman pitää? Sitä en tietenkään tiedä. Odottelen vain. Vuonna 2007 ajattelin, että kurssinousu on mennyt liiallisuuksiin ja siirryin odottelevalle puolelle. Siitä tuli minulle heikkojen tuottojen aika nousevilla markkinoilla. Se ei kuitenkaan ollut huono asia. Näin jälkikäteen ajatellen matalammat tuotot nousukauden huipulla piti vain kestää. Sain markkinoita kiinni toisesta suunnasta eli finanssikriisin tuomasta romahduksesta, johon en mennyt mukaan vaan olin pääosin käteisenä.

En silti oleta, että tuollaista voi uusia kerta kerran jälkeen. Jos markkina olisi niin helppokäyttöinen, että voisi myydä osakkeensa kaksi vuotta ennen romahdusta, kestää kultasormien voitonkiljahdukset hypemarkkinoilla, kahmia sitten salkku täyteen pohjilta ja tehdä järkyttäviä tuottoja, niin olisihan se kummallista; miljonäärejä käyskentelisi siellä ja täällä.

Näin ei ole, joten luulen, että markkinalla on takataskussaan yllätyksiä, jotka saattavat sekoittaa ajoittajan toimet perusteellisesti ja johtaa harhaan. Olen siis samaan aikaan sekä odottava että epäileväinen. Yksi markkinan yllätyksistä on jo ollut nousukauden pitkäkestoisuus; se on ollut tuhoisa monelle. Jotkut myivät osakesalkkunsa hirmuisen nousun jälkeen jo seitsemän vuotta sitten.