Nimeni on Wyatt Earp, olen sijoitusbloggaaja. Aloitin tämän blogin tammikuussa 2007, joskin blogi oli hyvin hiljainen puolisen vuotta. Tässä blogissa kerron todellisen sijoitussalkkuni rakentamisesta ja hoitamisesta.
Olen ollut sijoitusmarkkinoilla kaksikymmentä vuotta (vuonna 2020), eikä intoni aihepiiriin ole päässyt laantumaan kertaakaan. Ihmettelen joskus itsekin miksi sijoitustouhu on niin kiinnostavaa. Yhtiöihin tutustuminen, tuotteiden, tulosten ja kehityskaarien tutkiminen on loputtoman antoisaa. Vuosikertomukset ovat suosikkilukemistoani. Ehkä minusta tulee todellinen holdari vasta siinä vaiheessa kun menetän kiinnostukseni pörssiin. Liika kiinnostus poikii liikaa kauppaa ja turhia operaatioita.
Jotta totuus ei hämärtyisi painotan, että teen paljon muutakin kuin sijoitan, itse asiassa enimmäkseen kaikkea muuta.
Aloitin sijoittamisen vuonna 2000. Rahaa ei juurikaan ollut. Taskussa oli opintolaina, jota ryhdyin palkastani lyhentämään. Jokunen tonni jäi sitten osakkeisiin. Aluksi se oli asian ihmettelyä ja tutkiskelua, jokunen onnistunut lyhyt kauppa, ripaus liikaa itseluottamusta ja sokea kaupantekijä heittäytyi keskelle it-kuplan romahdusmarkkinoita. Sitten tuhdisti turskaa Soneralla. Tuo tuhti turska Soneralla ei ole tuhti nykymittapuulla, mutta silloisiin vähäisiin sijoitusvaroihini nähden se oli katastrofaalinen. Onneksi sijoittaja usein maksaa oppirahoja uransa alkuvaiheilla kun täpikkää ei vielä ole liian paljon.
Meni pari vuotta kun pähkäilin mitä P/E 40:ssä huitovia tekno-osakkeita haluaisin omistaa. Vasta paljon myöhemmin oivalsin, että Helsingin pörssissä on muutakin kuin tekno-osakkeita. Nousukaudella 2003-2007 sijoitin hyviin osakkeisiin ja tienasin ihan hyvin. Menetin kuitenkin huomattavasti paremmat tuotot liiallisen kaupankäynnin ja markkinaviisastelun vuoksi.
Kun nousu alkoi 2003, en uskonut siihen. Kun se oli hyvissä voimissaan 2005-2007, odottelin jo kurssiromahdusta. Jos olisin holdannut täysillä läpi nousukauden, olisi pääomani noussut toteutunutta selvästi voimakkaammin. Niin ei käynyt, mutta toki silti olen pärjännyt markkinoilla hyvin.
Parhaisiin menestyksiin lukeutuu massiivinen Raisio-ostos, jonka tein ennen sitä kevättä, kun Raisio maksoi jättimäiset osingot myytyään Chemicalsin. Taisi olla kevät 2005. Toinen oli Marimekko, jota omistin, vaikkakaan en tarpeeksi maltillisesti, suuren osan nousukauden alkuvaihetta. Aloittaessani sijoituspääomani oli hyvin pieni ja esimerkiksi sijoitukseni Marimekkoon oli vain 700 euroa. Nousu yhtiön kohdalla oli silti niin kova, että summasta tuli kohtuullinen. Samaan aikaan kuin pikanousija Marimekkoa, omistin myös sellaisia lommoisia kupruja kuin Aldata, Comptel ja Sonera. Marimekko oli tuolloin mielestäni se outo ja huolestuttava sijoitus.
Vuoden 2008 alussa tein sijoitusurani suurimman turskan Teliasoneralla. Asialla oli taas tuo samainen Sonera, joka sulatti salkkuani sijoitusurani alkuvaiheillakin. Tälläkin kertaa kyse oli samanlaisesta tapauksesta, sijoitusprojektista, jossa panostin ylisuurella painolla yhtiön osakkeisiin. Kun osake lähti laskuun, en omien sääntöjeni vastaisesti myynyt kaikkea pois vaan jätin salkkuun odottamaan nousua, jota ei tullut ennen kuin myin osakkeeni pois.
Johtopäätelmäni finanssikriisiä edeltävän nousukauden kokemuksista oli sellainen, että minun on syytä kasata pitkä eläkehenkinen osakesalkku, jota en veivaa edestakaisin vaan kasvatan hiljalleen resurssien mukaan.
Tämä ajatus tosin suli pois sillä myin finanssikriisistä kasatun salkkuni hiljalleen pois 2014-2016. Tämän jälkeen tyydyin etsimään edullisia ostopaikkoja kiinnostavissa ja usein keskinkertaisissa yhtiöissä, sekä hakemaan korkotuottoja. Vuosina 2017-2020 olen syventänyt sijoitustietämystäni, lukenut kirjallisuutta, laatinut selkeän strategian ja sijoitusprosessit.
Keväällä 2020 pääsin taas aloittamaan pitkän salkunrakentamisen puhtaalta pöydältä kurssien laskiessa voimakkaasti.