Osinkojen hiipuminen on kylmä tosiasia. Edessä on viileitä näkymiä. Kun osingot laskevat ja muuttuvat olemattomiksi ja kurssit laskevat tai matavat paikoillaan, ei osakkeissa ole enää mitään kiinnostavuutta. Tähän päälle vielä Marimekossa nyt nähdyn kaltaista kinasteluaja brändin repimistä, niin mitään ei jää jäljelle. Lamasta toipumisesta tulee pitkä ja kivulias, eikä siitä ole helppoa tietä ylös. Homma menee taisteluksi.

Eilen kuultiin siitä miten UPM ei aio voidella sijoittajien ranteita ja olkapäitä jättiosingoilla. Tällaista samanlaista osinkohanojen sulkemista nähdään tulevina aikoina. Velkaisia osakkeita ei kannattaisi kauheasti pidellä salkussaan, mutta itsellenikin niitä on kertynyt.

Piensijoittajat elävät vaikeita aikoja. Tammikuu tunnetaan tammibullin aikana. Siihen suuntaan on odotuksia. Pelko ja ahneus vuorottelevat päivittäin piinaavina. Yhden päivän euforia vaihtuu repivään tuskaan kun USA:n indeksit kääntyvät laskuun. Mihin suuntaan ollaan menossa, onko pohjat nähty jne. Näitä mietitään. Itse en käytä moiseen aikaa. En vain osaa arvata.

Avaan excelini ja katson päivän tarjoukset. Se on kuin lukisi lehdestä millaista rojua on alennusmyynnissä. Alkuvuodesta osakkeiden hinnat ovat nousseet ja homma käy tylsäksi. Excelini kertoo että tarjouskausi päättyi – ainakin joksikin aikaa.