Se oli unta vain, sanoi sijoittaja miettiessään viime vuosien tuottoja. Ehkäpä se oli vain sellainen kuolleen kissan nallemainen karvainen pompahdus.

Mitäpäs olen puuhaillut? Poltellut halkoja takassa ja odotellut romahdusta. Jo useamman vuoden ajan.

Edellisessä kirjoituksessani vuonna 2018 (en kirjoittele blogiini enää turhan usein) kerroin olevani jo odottelevalla puolella. Omalla kohdallani se on tarkoittanut osakepainon vähäisyyttä, rahat ovat olleet pääosin koroissa.

Olen jäänyt markkinatuotosta, kuten jäin ennen finanssikriisiä. Tuolloinkin riskin tuntu oli vahva, kuten on ollut viime vuosinakin. Olen epäillyt omaa kykyäni suhtautua riskiin, ja ajatellut, että se on omaa sukupolvitraumaani: mehän olemme kokeneet sekä it-kuplan, että finansskriisin. Voit lukea 10 vuoden takaisia finanssikriisi-ajatuksistani täältä.

Kun tänään katson markkinaa, ei riskin miettiminen pitkään jatkuneilla nousevalla osakemarkkinalla enää tunnu niin huonolta ajankäytöltä. Kun noustaan kovin pitkään iloisissa tunnelmissa, on hyvä miettiä tummia pilviä, ja kun kaikki romahtaa, aletaan tutkimaan ostoslistaa.

Koronaviruspelkojen keskellä tärkeintä on saada yhteiskunta pysymään hereillä ja toimimaan. Tärkeintä on turvata ihmiselämiä, eikä sijoittaminen ole ykkösasia. Huolestuttavinta on se, millainen romahdus, taantuma tai globaali lama tästä voi syntyä. Pahimmissa skenaarioissa puhutaan systeemisestä romahduksesta, joten isoilla panoksilla tässä ollaan liikkeellä. Suurvallat käyttävät tilaisuutta hyväkseen politikointiin samaan aikaan kun esimerkiksi Italian terveysviranomaiset kamppailevat peakissa.

Tavallaan menossa on erikoinen testi: suljetaan valtiot ja yhteiskuntien toiminta globaalisti ja katsotaan mitä tapahtuu. Eletään aikamoista dystopiaa, jonka voi vain toivoa jäävän lyhyeksi näytelmäksi.

Finanssikriisin toimien mallinnusta

Indekseistä suurten yhtiöiden Dow Jones laski torstaina 13.2.2020 yli 2300 pistettä eli 10 prosenttia, ja kyseessä on suurin notkahdus sitten lokakuun 1987 mustan maanantain, jolloin Dow Jones romahti yli 22 prosenttia. Nyt puhutaan aivan oikeasta karhumarkinasta ensimmäisen kerran sitten finanssikriisin.

Toistan sijoituskuvoissa nyt samaa kaavaa kuin finanssikriisin aikana. Tuolloinkin olin pääosin käteisenä kun kriisi iski markkinalle.

Olen käynyt läpi finanssikriisin lukemia, oman sijoitustoiminnan numeroita, ja tuolloin sain indeksiin nähden 30 prosenttiyksikön edun. Nämä koukkaukset indeksin kylkeen ovat olleet tärkeitä kun miettii oman sijoitustoiminnan järkevyyttä. Voisin kuvitella, että aloitan ajallisesti hajautetut ostot kun tuo etu indeksituottoon on syntynyt. Tänäaamuna se on 25 prosenttiyksikköä. En silti ole asiaa vielä päättänyt vaan nimittänyt itseni kanssa toimikunnan, joka pohtii asiaa.

Kun sijoitettuani 17 vuoden ajan luin ensimmäisen kerran sijoittaja Howard Marksin kirjan (The Most Important Thing: Uncommon Sense for the Thoughtful Investor), oli kiinnostavaa miten hän kuvasi kirjassaan sijoitusstrategiansa ydintä: nousukausina hän pyrkii pysymään indeksituotoissa ja ottaa merkittävän eron indeksiin romahduksissa.

Kun analysoin omaa sijoitustoimintaa, niin juuri tuo romahduksien vältteleminen on ollut suurin syy omaan indeksin peittoamiseen. Nousukaudella jään aina jälkeen, ja varsinkin nousukauden edetessä, kun ryhdyn jo hyvissä ajoin laskemaan riskitasoa.

On kuitenkin oleellista huomata, että en pääse lähellekään kunnollista tuntipalkkaa kaikessa siinä, mitä markkinoilla teen, ja miten paljon siihen aikaa käytän. Olen edelleen piensijoittaja, ja tuulipuvun housuni kahisevat tätä kirjoittaessani.

Kaiken lisäksi tämäkään markkinaromahdus ei ole kääntynyt edukseni kuin paperilla sillä olen käteisenä. Se kannattaa huomata. Jos markkina äkkiä tajuaa tehneensä käsittämättömän ylireaktion ja palautuu v-muotoisena ylös, jään rannalle kuin kalastamaan lähtenyt boomeri.

Kun nyt miettii sitä, että millonkas se markkina sitten palautuu takaisin sinne huippuhintoihin, niin kannattaa laittaa jäitä stetsoniin: maailma ei ole enää sama kuin kaksi viikkoa, sitten. Se on muuttunut. Toinen. Yhtiöt hinnoitellaan toisin, tulevaisuus on muuttunut, skenaariot menevät uusiksi. Elämme muutosta, ja ehkä puhalsimme itsemme vain ulos yhdestä kuplasta.

Tässä loppukevennykseksi kirjoitukseni lokakuun 24. päivältä vuodelta 2008. Se on otsikoitu näin: Paniikkia!

It`s happening again.