Sijoitan pitkään salkkuun hankkiakseni itselleni eläketurvaa. Kun olen eläkeiässä, eläkkeitä tuskin enää tarjoillaan. Eläkevakuutusta minulla ei ole. Toinen lähtökohta on varmaankin se, että omassa työssäni työsuhteen jatkuvuus on aina ollut epävarmaa. Apulaisseriffejä tulee ja menee. Olen siis ajautunut etsimään taloudellisia puskureita toimeentulon turvaamiseksi.
En sijoita tullakseni rikkaaksi, rikkaus on yliarvostettu asia. Pidän yksinkertaisita asioista. Suunnitelmiin ei kuulu huvipursia, avoautoja tai arvoasuntoja. Sijoittaminen on kansankapitalismia, arkinen asia ja haaste. Laskut pitää maksaa ja jääkaappi saada täyteen ruokaa. Nuo ovat ensisijaiset tavoitteeni. Sijoittajan on tutkittava yhtiöiden lisäksi myös omaa pääkoppaansa, hallittava pelkojaan ja ahneuttaan. On kohdattava pahin vastustaja – se joka katselee peilistä. Valtavasta määrästä viihteellistä talousinformaatiosta on suodatettava jotakin, jonka kanssa salkkua voi rakentaa. Pitää osata välttää gurujen paikalleen jumiutuneita teesejä ja paniikin tai hypen lietsojia, on pysyttävä viileänä, edettävä strategian mukaan. Iso kuva pitää yrittää säilyttää, eikä saa kadota yksityiskohtiin. Pessimistisimmänkin sijoittajan pitää kyetä uskomaan siihen, että markkinatalous jatkaa sortumatta. Näin ei syksyllä 2008 tuntunut olevan. Jenkkipankit menivät tosiasialliseen konkurssiin ja ihmettelimme onko kapitalismilla edessään kommunismin kohtalo. Ja kurssit sukelsivat.
Ehkä kiinnostavinta sijoittamisessa on yrittää saada homma toimimaan – siis rakentaa se toimiva osakesalkku ja sijoituskokonaisuus, joka ruokkii itseään ja tekee korkoa korolle vuodesta toiseen. Tämä on se haaste, tämä on se tavoite. Se on jonkinlaista ikiliikkujan rakentamista, silkkaa kylähulluutta.
En koe osakesäästämisen – tai osakesijoittamisen – kumpaa sanaa kukin omista poliittisista näkökohdistaan sitten haluaakin käyttää – olevan ristiriidassa työntekijyyden kanssa. Poliittisista syistä kaikenkarvaiset populistit kärjistävät näitä asioita ja vääristelevät tilanteita. Kukaan ei muista mainita sitäkään, että vuosittain jaettavista jättiosingoista menee jättipotti valtiolle – meille kaikille. Itse olen sekä ammattiliittoon kuuluva työntekijä, että osakesäästäjä. Jos työväki haluaa ottaa haltuunsa tehtaat, kannattaa pistää palkasta sivuun ja ostaa osakkeita. On itsestään selvää että on myös muistettava kunnioittaa omistamiensa yhtiöiden työntekijöitä. Loppujen lopuksi olemme samassa veneessä, jota keikutamme yhdessä. Pidetään se pohjatappi paikoillaan.
Olen myös listannut itselleni euromääräiset sijoitustavoitteet. Tämä sen takia, että sijoitusmatkan varrella näkyisi kilometripylväitä. Onko moisista tavoitteista mitään hyötyä tai onko sellaisia syytä laatia – ehkä ei. Pidän kuitenkin numeroista, joten tässä listani:
Tavoite 1: 86000 euroa(joka ajatuksen tasolla muistuttaa minua vanhasta 500 000 markasta vaihtosuhteella 5,94573).
Tavoite 2: 100000 euroa koska se on tasaluku.
Tavoite 3: 168000 euroa (koska se oli silloin ennen se miljoona markkaa).
Tavoitteeni ovat aika vaatimattomia – sellaisia kuin ne piensijoittajalla voivat olla. Kansalainen joka tekee kaupat rivitaloasunnosta 200 000 eurolla ja ottaa siihen suuren velkaosuuden, pelaa paljon suurempaa sijoituspeliä kuin minä. Onnea ja menestystä kuitenkin kaikille Suomen asuntovelallisille.
Sijoittaminen on lopulta kuitenkin vain yksi asia mitä me teemme täällä Tombstonessa. On täällä paljon muutakin. Usein istumme Virgilin kanssa kuistilla ja katselemme miten raavaat miehet tappelevat kadulla paljain nyrkein pölypilven keskellä. Toisinaan käy mielessä että heittäisi apulaisseriffin tähden laatikkoon ja alkaisi pyörittää saluunaa. Mutta enpä tiedä. Nyt eletään niin vaikeita aikoja.
ubiq sanoo
Wau laatuisa blogi! Kiitoksia kirjoituksistasi.
Arvostan kovin, että kelailet ja kerrot osaamista, oletuksia, arvioita, vaistoja ja tunteita toisin kuin KL.fi:n alla pyörivät blogit, joissa blogi on oikeastaan vain väline itsetarkoitukselliselle sijointinpa-menestyksellsesti-ja-olinpa-älykäs-siis-arvostakaa-te-ryönät -blogeille.
En voisi olla enempää samaa mieltä sijoittelusi tavoitteista tai motiiveista. Julkinen eläke on kuoleva taidemoto (sic). Rahat menevät sodanjälkeisen sukupolven eläkkeisiin tai niitä varten on otettava lainaa maksettavaksi 'meile' ;P
Ajattelin pistää pystyyn oman blogin sijoittamisesta ymmärtämättä siitä yhtään mitään, mutta löytäessäni blogisi, tyydyn ainakin tässä vaiheessa kommentoimaan tänne 🙂
Ymmärrän osakkeista huomattavasti vähemmän kuin sinä ja perustan toimintani täysin hajautettuun mutuun enkä edes jaksa stressata päivittäisellä seurannalla. Oma salkkuni investointi on – aloitin lokakuussa 2008 – 13 549 ja nykytilanne 15 041.
Joitain alkeita on tullut opittua, kuten liikkumattomien papereiden kässääminen jotka eivät tuota erityisesti osinkoakaan (Elisa, Neste Oil). Tappioidem (tosi pienessä mittakaavassa) kärsiminen on kuitenkin vielä vaikeaa, kuten ostin Fortumia lokakuussa 20e hintaan ja pitkin kesää on vaivannut – täysin turhaan – ajatus josko ne olisi silloin laittanut muualle.
Mutta kuten olet todennut, jokaisen sijoittajan pääsisäinen maisema ratkaisee ehkä eniten. Itse näkisin orastavan sijoittajan ensimmäisenä asiana oman riskinottokyvyn määrittelyn.
Ostin esm. toissapäivänä Outotecia 200 kpl hintaan 16,9e päivän päätteeksi ajatuksena rahastus 19e:ssa syksymmällä. Olin tyhmä kun en ostanut päivän ja nousun aikana, mutta aika meni riskianalysiin ja oman sijoituskapasiteetin mähkintään, mikä oli sinänsä hyvä asia.
Nokian julkistuksen jälkeen myin ne hädissäni 16,7e – vaikka en päivätreidausta harrastakaan – kun pelkäsin kurssin valahtavan euron verran 16e. Sitten ostin eilen takaisin 150 Outotecia, jotka ovat tänään nousseet. Summauksena 80e tappio ja juuri nyt hieman voitolla uusimman erän osalta.
Faktisesti katsoen tappio on sinänsä pieni, mutta mileenkiintoisempaa olivat kiksit reaaliaikaisessa pörssissä ja toisaalta oman realistisen riskisijoituskyvyn ja pelaamiskapasiteetin haenta – näemmä itselläni se on vasta jossain 1000e:ssa tässä vaiheessa.
Kiinostavinta tässä oli ahneuden ja pelon tuottama tunnetila – ja teknisesti katsoen aivan turhaan. Kokeilu maksoi 80e, muta oli ehdottomasti sen arvoinen. Kapakassakin menee helposti 100e illassa.
Näin aloittelijana ainakin Nordean transaktiomaksuun ei tullut kiinnitettyä huomiota. Kun tekee jotain 10e/kpl hankintoja ja kurssi nousee euron tai kaksi, niin omassa mitakaavassani voitto menee suoraan Nordean laariin. Ehkä pitäisi ostaa Nordeaakin ;?
Olen kade että olet jo ehtinyt jo OMXH:n ulkopuolella, mutta varmaan sijoittamiseen olisi hyvä suhtautua nöyrästi ja edetä vasta kapasiteetin kasvaessa. Itselläni jo tuo säälittävä 3,4ke Outotec -kokeilu aiheutti selkeitä ajatukseia oman kapasiteetin riittävydestä.
Suosittelen jokaiselle *piensijoittajalle*: osta hazardina 2-5 000 eurolla jotain (20% salkun arvosta) ja tarkkaile tuntojasi kurssia seuraten. Sillä pääsee aika hyvin käsiksi omaa ahneuden ja pelon välisen maaston kartoittamiseen.
Wyatt Earp sanoo
Kiitoksia, jos viitsit niin aloita vaan omakin blogi, sijoitusblogeja ei ole Suomessa liikaa. Olisi kiintoisaa lueskella laajalti toisten kokemuksista.
Tuo mitä kirjoitit ahneuden ja pelon tunnetilan kiinnostavuudesta on kyllä keskeisiä juttuja. Sijoitushomma on monella tapaa henkinen prosessi. Jossakin Kauppalehden sijoituskilpailussa saa täysin vääristyneen kuvan omista kyvyistä ja siitä millaisia riskejä kannattaa ottaa tai mitä riskejä pystyy kantamaan. Kun lyö peliin oikeaa rahaa, alkaa kehossa tapahtua kummia asioita ja nämä fiilikset tulevat varmasti jo luolamiesajoilta. Pörssi onkin siis tavallaan eräänlainen luolamiehen ryöstöväline, jonka aiheuttamia tuntemuksia vastaan pitää oppia taistelemaan. Tällainen on oma kokemukseni asiasta.
Kannattaa tosiaan edetä varovasti, itse en aikoinani niin tehnyt, mutta onneksi rahaa ei silloin ollut paljon käytössä. Tuhot jäivät nyt tarkastellen pienehköiksi.