Tässä lisää salkunavausta ja nykysalkun ostosyiden aukirepimistä:

Wärtsilä, keskihinta 18,20

Konepajat nousevat niin nopeasti etten pysy mukana niiden kilpajuoksussa. Puhutaan jo kovasti siitä, että toimialalla on kupru, joka odottaa puhkeamistaan. En ole silti myymässä konepajojani. Ne saavat tasoittua ja tulla alaskin päin, kerään osingot ja ehkä lisään omistustani jos saadaan syviä kuoppia.

Wärtsilä kuuluu salkun perusosakkeisiin. Miksi olla ostamatta huippuyhtiötä halvalla? Ostin ensimmäisen eräni osakkeita marraskuussa 2008 hintaan 18,04€. Yhtiö on suomenruotsalaisten rahastojen peruskamaa, joten saa kelvata minullekin. Hyvä osinkoyhtiö. Ostaessani P/B oli 1,3 ja efektiivinen osinko ennusteen mukaan 12%.

Wärre on kiskonut itseään ylös vuoden alusta 100%.

Vacon, keskihinta 24,32

Yleisesti erinomaiseksi ja kroonisen kalliiksi rankattu globaali kotimainen taajuusmuuttajavalmistaja. Ostaessani tätä 16,90 euron hintaan yhtiö oli silloinkin kallis. Mutta sitä ei pääse mihinkään: Vacon on aina kallis. Lisääminen ei houkuttele.

Noussut tämän vuoden alusta 42%.

Raisio V, keskihinta 1,58

Olen joskus pelaillut Raisiolla ja edullisesti hinnoiteltu yhtiö on aina kiinnostanut minua. Ostin yhtiötä toisen erän toukokuussa 2009 kun se myi margariininsä ja jäi odottelemaan ostettavaa. Omavaraisuus oli 80%.

Yhtiön 10 vuoden kurssikäyrän tarkastelu paljastaa, että jotakin yhtiössä on tapahtunut, kurssi on noussut uuteen korkeuteensa ja sinnitellyt siellä. Olen ollut huomaavinani, että toimitusjohtaja Rihko on kirkastanut Raision brändin hyvään kukoistukseen ja suunta on varmasti oikea. Raisio on potentiaalinen hyvä osingonmaksaja ja ennen kaikkea osingon kasvattaja.

Tänä vuonna yhtiön kurssi ei ole juuri noussut, mutta tämä ei ole koko kuva totuudesta – kahdessa vuodessa yhtiön kurssi on kaksinkertaistunut.

Sampo, keskihinta 14,50

Sampo on tasainen hyvä osingonmaksaja ja itsestäänselvä osa bulleron salkkua. Ostaessani Sampoa toisen erän toukokuussa 2009 yhtiön P/B oli 1. Sammon mukana tulee sitten tuhti potti Nordeaa. Omistuksen takana on Sammon onnistunut manööveri finanssikriisin aikana.

Noussut vuoden alusta 18%.

Kemira, keskihinta 6,04

Ostin ensimmäisen erän edullisesti hinnoiteltua Kemiraa kesällä 2009. Edessä oli Tikkurilan listautuminen. Paasikivet ja pari vakuutusyhtiötä olivat aiemmin ostanut Kemiraa valtiolta hintaan 16,35 euroa. Heidän ostojensa jälkeen valtion omistajapolitiikkaa arvosteltiin voimakkaasti: Kemiraa oli muka myyty pilkkahintaan Paasikiville. Kun osakkeen arvo sitten romahti 62%, ei kukaan huudellut, että valtio olikin tehnyt hyvät kaupat. Itse ostin kun sain halvemmalla kuin Paasikivet.

USA:

Kraft Foods (KFT), keskihinta 26,07

Finanssikriisin aikana etsin kiihkeästi ostettavaa USA:sta koska halusin hyödyntää jenkkilän kurssilaskun. En kuitenkaan oikein ollut perillä siitä mitä kannattaisi ostaa ja päädyinkin käymään kauppaa esimerkiksi jenkkien pankkiosakkeilla. Ostot olivat ihan hyviäkin, mutten osannut pitää osakkeita vaan myin ne pois. Välillä tuli myös takkiin kun myin nopeasti pois Wells Fargoa silloin kun olisi pitänyt vain lisätä sitä.

KFT jäi kuitenkin salkkuun. Sillä ei rikastu, mutta meno on sitäkin tasaisempaa. Ostin sitä halvemmalla kuin mikä oli Warren Buffettin keskihinta – tämä oli minulle tietysti tärkeä – vaikkakin mitätön pikkuseikka. Ostaessani efektiivinen osinko oli 4,7%, P/B 1,6.

Yhtiöllä on huikaiseva brändisalkku, mm. LU ja Marabou. Ostoihini vaikuttivat lukemani lukuisat jenkkiartikkelit, joissa yhtiötä pidettiin hyvin edullisena. Sittemmin yhtiö hankki Englannista Cadburyn suklaat hintaan, jota esimerkiksi Buffett piti liian kalliina.