Lukukokemus oli hyvä. Kuin lukisi hyvää ja perusteellista sijoitusblogia. Oksaharju, joka on Nordnetin meklari ja suosittu bloggaaja ei visioi eikä virittele vaan tykittää tulemaan kylmää faktaa yritystoiminnasta. Kirja on kirjoitettu selkeäksi ja yksinkertaiseksi ymmärtää. Siis bulleroystävällinen kirja.
Kirjaa lukiessa ryhtyi miettimään miksi sijoittaa niin kuin sijoittaa. Tämä on minusta hyvän kirjan merkki; että se laittaa ajattelemaan. Aina sijoituskirjoja lukiessa ei näin käy vaan uni tulee silmään kun vanhoja vanhoja kliseisiä onelinereita laajennetaan kokonaisiksi kappaleiksi.
Oksaharjun kirja toimii kohdallani ”sijoitustoiminnan säätökirjana”. Oma sijoitustoiminta kehittyy jatkuvasti, ja kirjan ohjeiden mukaan viritän sitä vielä lisää. Poistan siitä joitakin vääriä polkuja, tuon lisää tärkeitä asioita. Viritän mm. vuosiseurantaani.
Toisin kuin Oksaharju opettaa, ostan joskus suorastaan huonolta näyttäviä yhtiötä, jotka ovat ahdingossa. Minulla ei ole selvää faktaa miten näissä tapauksissa keskimäärin on käynyt, mutta luulen, että olen häviön puolella. Oikeasti erinomaisten osakkeiden metsästäminen on loogista ja fiksua. Aion itse kaventaa porttia, jonka kautta osakkeita pääsee salkkuuni. Pengon tunnuslukuja tarkemmin ja siirrän läpi päässeet osakkeet ”ostolupalistalle”. Ostan sitten jos kohtuuhintaan saan. Jaksan odotella sopivaa hetkeä.
Aion siirtää exceliini (siltä osin kun eivät jo ole) jossakin muodossa mm. seuraavia kirjan vinkkejä: poikkeuksellisen korkean liikevoittomarginaalin kestävyyden arviointi, yhtiöiden arvioinneissa käytettävät pitkät aineistot: liikevaihdon, osakekohtaisen tuloksen, osingonjaon kasvun ja oman pääoman tuoton keskimääräinen 10 vuoden kasvu, P/E-luku viiden vuoden tuloksen keskiarvolla, ROE:n ja P/B:n suhde, jossa käytetään 5 vuoden ROE-keskiarvoa, turvamarginaalin arvioiminen, kasvun ja sen kannattavuuden arvioiminen, liikevoittomarginaalin ja ROE:n arvioiminen – ovatko tarkasteluhetkellä yli vai alle pitkän aikavälin keskiarvon.
Oksaharjun teesit hyvään sijoitukseen ovat arkikiireidensä kanssa painivalle tavissijoittajalle aika kovat. Parhaassa tapauksessa bulleron valtaa innostuneisuus, joka saa tutkimaan yhtiöitä enemmän ja ymmärtämään yritystoimintaa paremmin. Silti kirjan esittelemää perusteellista osaketutkimusta normisijoittaja tuskin tekee. Kirjan luettuaan osakesäästäjä saattaa päättää olla sijoittamatta suoraan osakkeisiin ja ostaa rahastoja. Tai sitten bullero lukee Oksaharjun blogia ja komppaa hänen ostojaan.
Toivottavasti kirjan myötä monelle tulee into tutkia tarkemmin salkkuyhtiötään. Saattaa olla että koska kirja perustuu suosittuun sijoitusblogiin, moni joka ei yleensä juuri lue sijoituskirjoja, lukee tämän. Fiksun sijoittamisen sana voi näin levitä uusille kentille.
Ehkä kirja saa joskus jatkoa yhä laajempana versiona. Se olisi tervetullut. Kauppalehdessä bloggaavalla analyytikko Henri Elollahan tuo kirjapäivitysten formaatti on toiminut. Hänen suositusta kirjastaan ”Löydä helmet – vältä kuplat” on ilmestynyt jo 8. uudistettu laitos.
Ja niin, Seligson voisi muuten laittaa kirjaksi Anders Oldenburgin Phoebus-kirjoitukset, joita on kertynyt jo 2000-luvun alkupuolelta saakka. Niistähän saisi sijoitusalan järkäleen.
Warren Fyffet sanoo
Hyvä arvostelu, mainiosti ilmaistu tuo bulleroystyävällinen kirja.
Minua häiritsi kirjaa lukeissa, että se anna kunnolla vastausta missä menee raja hvyästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen. Kirjassa on mainittu yhtiöstä mm. Coca Cola ja Nokian Renkaat. Taisi olla myös maininta, että ne löytyvät Oksaharjun salkusta. Rivien välistä voi lukea, että hänen mielestään niillä on kestävä kilpailuetu, mutta silti hän ei ota kantaa tulevaisuuteen. Säilyykö esimerkkinä Nokian Renkaiden kilpailuetu? Sama koskee kysymystä, onko se hyvä sijoitus. Näissä mentiin pitkälle bullero peräpeiliin tuijottamiseen.
Kirja herätti kovasti kysymyksiä ja pisti ajattelemaan. Minun kohdalla ainakin Lindströmin tapa nimetä pari hänen mielestään halpaa osaketta saa enemmän arvostusta aikaan. Hän nimesi mm. Turkistuottajat halvaksi viimeisessä kirjassaan.
Minulla herätti samanlaiset ajatukset tuo asia kaventaa omaa seulaikkunaa. Silti vääjämättä mietin, että menenkö samalla kertaa loukkuun. Arvion yhtiön kilpailuedun väärin ja ostan sen takia liian arvostettua osaketta. Esimerkkinä vaikkapa Nokian Renkaat. Mitä ylivertaista yhtiöllä verrattuna Micheliniin?
Wyatt sanoo
Seulaikkuna kiristyy, mutta eihän sitä silti tarvitse liian kallista ostaa. Voi kerätä listaa laatuosakkeista, mutta odottaa joko taantumaa, joka laskee osakkeiden hintoja yhtiöistä riippumatta tai sitten jotakin kelvotonta kvartaalia, joka saa aikaan tilapäisen paniikin muuten kelpo yhtiössä. Aika ajoin esimerkiksi Nokian renkaat tuuttaa itsensä suohon kun paniikki käy sijoittajille päälle.
Olen aika skeptinen noista kilpaileduista. En uskaltaisi maksaa hirmuista hintaa esimerkiksi juuri Nokian renkaista, vaikka sen Oksaharjunkin kuvailema pohjoinen nichee -strategia on toiminut hienosti. Turvaavaa marginaalia ostoon pitää olla, muuten on aika ohuella pinnalla ostohintansa kanssa. Ainakin itse haluan varautua siihen, että hienot marginaalit joutuvat sulamaan.
moniosaaja sanoo
jos olisi ilkeämielinen niin voisi ajatella nokian renkaiden venäjän markkinan valloitusta mieluummin First-entrance tyyppiinä. vähän samalla lailla kuin nokia oli vain globaalissa mittakaavassa. on varmaa, että kilpailu tulee kovenemaan venäjän rengasmarkkinassakin rajusti.
Wyatt sanoo
Joo, Indereskin toteaa tänään että suurin huoli Nokian Renkaissa liittyy yhtiön äärimmäisen korkeisiin liikevoittomarginaaleihin, joita pitävät pidemmällä aikavälillä kestämättöminä johtuen kiristyvästä kilpailupaineesta etenkin Venäjällä.